Koulu meni pipariksi
ammattikin pommiin
Kotkan satamasta
minä töitä sitten hain
Pääsin ensin kärräriksi
sitten taakkahommiin
Ja saman sortin kaverit
mä ympärille sain
Siitä on jo aikaa
sen elänyt mä oon
Lahoavan tiedän tammipuunkin
Muistellen kun istun
vanhaan rantapuistikkoon
ja silmät suljen
muistan kaiken muunkin
Ensin oli hamppari
ja sitten tuli jätkä
Ahtaaja on arvonimi
nykyään sen saa
Mutta me kun hikoiltiin
niin rintaan lyötiin lätkä
Ei tunnustusta työstä
silloin saanut suurempaa
Siitä on jo aikaa
kun mentiin parturiin
me päivän päälle
joskus luokse Roosan
Takahuoneeseen jos sattui
pääsemäänkin niin
Vain hetkeks haihtui
tuoksu selluloosan
Vaaratkin ne vaani meitä
silloin kaikkialla
Vaijerit vain vihelsi
kun taakkaa siirettiin
Päänkin piti pyöriä
kuin emohuuhkajalla
Muuten huolimattomalta
nuppi viillettiin
Siitä on jo aikaa
mut kaiken muistaa voin
Ei se ollut perin merkillistä
Kreikkalainen kokki
terveisensä soi
kun niskaan kaatoi likaämpäristä
Enpä jäänyt sentään siellä
koskaan taakan alle
vaikka oli elämäni
muuten vaikeaa
Kohottaisin hurraahuudon
Kotkan satamalle
koska mulla paikkaa ollut
ei sen parempaa
Siitä on jo aikaa
Sen elänyt mä oon
Lahoavat vankat tammipuutkin
Kohtahan mä joudan
jo tästä museoon
On sinne kärrätty kai
jätkät muutkin