Kauan sitten tarun kuulin
jonka aina muistaa voin
Kuusitoista miestä merta vahti
kehnoin kanuunoin
Oli sota tukikohta uloin
luoto tuo kenties
Lähellä sen muka lohta souti
tietty meren mies
Taistelkaa te tammefan
huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Poistu en mä nimittäin
kun apajat on täälläpäin
Aava laulaa yhä siitä
sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä
joilla miehen mitta on
Vihollisen laivatykit
tukikohtaa moukaroi
Avunpyyntöön ranta vastas
ettei sinne tulla voi
Pitkät putket rautaa mätti
luodon pikkuveneisiin
Oma sodanjohto jätti
miehet tuhoon tuomittiin
Johan nyt on tammefan
huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Sirpaleet kun nimittäin
myös alkoi sataa häneen päin
Aava laulaa yhä siitä
sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä
joilla miehen mitta on
Ramsö-Rabbe nosti tuhdon alta
kannun huulilleen
Joko maissa loppui sisu
tuumi hiljaa itsekseen
Kohti luotoa hän souti
vaikka lieskat salamoi
Yhden miehen ensin nouti
toiset mukaan vaikeroi
Oordninkia tammefan
huus Ramsö-Rabb е paatistaan
Kippo kantaa nimittäin
vain sata litraa meillä päin
Aava laulaa yhä siitä
sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä
joilla miehen mitta on
Kuusitoista mi е stä yksittäin
hän joutui noutamaan
Kerta kerran jälkeen souti
tulen alle tuimimpaan
Joka reissu oli riski
soutajalle tottakai
Tahallaan ne ohi iski
Rabbe sanotuksi sai
Huolto pelaa tammefan
huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Hakumiestä nimittäin
ne arvostaa myös tuollapäin
Aava laulaa yhä siitä
sankarista saariston
Täällä yksin kasvaa niitä
joilla miehen mitta on
Huolto pelaa tammefan
huus Ramsö-Rabbe paatistaan
Nosti rantamajurille
tuhdon alta kannuaan
Aava laulaa yhä siitä
sankarista saariston
Mies kun kuskatessaan spriitä
työt myös hoiti valtion