VIELÄ MUISTAN TUON PIENEN MÖKIN
JA SEN PIHAPUUT
VIELÄ MUISTAN KUN KUISKASIT ILLOIN
SANOIT, RAKKAHIN KANSSAS
OISIN ONNELLINEN
EROON TIEMME VAIN
JOHTIVAT SILLOIN
KUN SUN LUOKSESI SAAVUIN
KETÄÄN LÖYTÄNYT EN
OLIT LÄHTENYT POIS
MÖKKI YKSINÄINEN
HILJAA PUISSA VAIN
SYKSYTUULI SOITTI LAULUAAN
SINUN LUOKSESI KAIPAAN
MÄ VAAN
PIHAPUIDEN KUN ALLA ISTUN
ILLAN HÄMÄRÄÄN
MIETIN VIERELLÄIN OISITKO MILLOIN
KAIKKI YHTEISET HAAVET JOTKA
KANSSASI MÄ TEIN
USKOIN JÄÄNEEN, NIIN LUULIN MÄ SILLOIN
AINA PALAAN MÄ LUOKSE
TUON MÖKIN PIENOISEN
MUISTOT SINNE KAI TUO
NYT SUA LÖYDÄ VAIN EN
JOS ON KOHTALON MÄÄRÄ VIELÄ
MEIDÄT YHDISTÄÄ
EHKÄ SILLOIN EN YKSIN MÄ JÄÄ
MÖKKI PIENOINEN YHÄ SEISOO
VIELÄ PAIKALLAAN
KESÄ KAUNIS ON TAAS
NIIN KUIN SILLOIN
NYT KUN SOITTOA PIHAPUIDEN
KAHDEN KUUNNELLAAN
MUISTAN SEN KUINKA KAIPASIN ILLOIN
ARPA KOHTALON AINA
ON NIIN ARVAAMATON
RAKKAIN LUONASI JÄLLEEN
TAAS NIIN HYVÄ ON
PIHAPUISSA EI TUULI ENÄÄ
SOITA KAIPUUTAIN
NE ON MUISTOJA, MUISTOJA VAIN