Kaukaisten menneiden
päivien varjot nään
Aina uudestaan
illan purppuraan
niitä katsomaan
minä jään
Eilinen ilkkuen
huomisen tanssiin vie
Tuulen kannel soi
varjot karkeloi
En mä poiketa voi
Eessä on merkitty tie
Aamutoiveitaan kerran loi
Linnunlaulu vaan
hetken soi
Pilvet ylle maan
ilta toi
Yöhön jäädä sain
Tietä kohtalon astelen
Pian jo ilta on
nään jo sen
Tietä onneen vain
täältä matkaltain
turhaan hain
Nuoruuden kuohujen
kaukainen loiske soi
Päivän kehrän saa
metsä piilottaa
Yö jo maisemaa vartioi
Tantereet hiljenneet
askeleet vaimentaa
Aivan pian jo nään
matkan määränpään
Syliin kohtalon jään
Varjoihin nukkuu jo maa
Aamutoiveitaan kerran loi
Linnunlaulu vaan
hetken soi
Pilvet ylle maan
ilta toi
Yöhön jäädä sain
Tietä kohtalon astelen
Pian jo ilta on
nään jo sen
Tietä onneen vain
täältä matkaltain
turhaan hain