POHJOLAN YÖSSÄ KERRAN
LÖYSIN MÄ YSTÄVÄN
LUONANI HETKEN VERRAN
TOIVOIN MÄ VIIPYVÄN
KATSEENSA KIRKAS LOISTI
KUIN TÄHDET POHJOLAN NUO
POHJOLAN YÖSSÄ KERRAN
LEMPEMME SYTTYI TUO
POHJOLAN YÖHÖN KERRAN
YSTÄVÄIN LÄHTI POIS
LUULIN VAIN HETKEN VERRAN
SIELLÄ HÄN VIIPYÄ VOIS
TUNTURIN TUOLLE PUOLEN
TIE MINUN YSTÄVÄIN VEI
TUNTURIN TUOLTA PUOLEN
PALANNUT KONSAAN EI
TUNTURITIETÄ ILLOIN
YKSINÄIN KULJEKSIN
ARMASTAIN MUISTAN SILLOIN
MUISTAN JA UNEKSIN
JOSPA HÄN SAAPUIS KERRAN
TUNTURIPOLKUA NÄIN
KULKISI HETKEN VERRAN
KANSSANI VIERELLÄIN