Eräänä elokuun iltana
kun enää on
vähän valoa
Vesi rannassa
varoen nuolee
kallion lämmintä
pintaa
Silloin minussa
suru kuolee
Ilo äkisti
koskettaa rintaa
ja mustarastas
laulaa
kuin tuntisi
kaiken sen
mitä itkin
pitkin illoin
mitä vieläkin
muistelen
Eräänä elokuun iltana
kun taivas on
tähtien peitossa
Meri kuiskailee
kalliot uneen
öisestä tuoksusta
juovun
Muistan kaiken
tapahtuneen
mutta surusta
suuresta luovun
Ja mustarastas
laulaa
kuin tuntisi
kaiken sen
mitä itkin
pitkin illoin
mitä vieläkin
muistelen
Kun mustarastas
laulaa
se kipu
ei tunnukaan
Vaan se nousee
tuulten mukaan
ja päästää
sydämeni otteestaan
Silloin minussa
suru kuolee
ilo äkisti
koskettaa rintaa
Muistan kaiken
tapahtuneen
mutta surustani
luovun
Ja mustarastas
laulaa
kuin tuntisi
kaiken sen
mitä itkin
pitkin illoin
mitä vieläkin
muistelen
Kun mustarastas
laulaa
se kipu
ei tunnukaan
Vaan se nousee
tuulten mukaan
ja päästää
sydämeni otteestaan
Huu hu-u-uu
huu uuu uuu
uuu huu