POHJOISESSA MUSTALAISEN
KERRAN KOHTASIN,
OLI MARKKINAT JA KANSAA,
OLI ENNUSTAJAKIN
MUSTALAINEN MUSTIN SILMIN
KATSOI MINUUN PÄIN
JA POVAS MULLE
KORTEISTA NÄIN:
JOKU KULTAA SAA,
JOKU VALTAA SAA,
TUMMA NAINEN TIETÄÄ
KETÄ ONNISTAA
MUTTA LEMMEN KAUNEIMMAN
RAHAN SOKAISEVAN NÄÄT,
SYDÄN SILLOIN MURTUU,
KUN SINÄ YKSIN JÄÄT
UNOHDIN SEN MUSTALAISEN,
PAINUIN PURON TAA,
PELI ONNISTUI JA PALJON
TULI KIMALTELEVAA
KULTAPURON TYHJENSIN
JA KULJIN KAUPUNKIIN,
JOKA VALOINENSA KUTSUI
MUA NIIN
JOKU KULTAA SAA,
JOKU VALTAA SAA,
TUMMA NAINEN TIETÄÄ
KETÄ ONNISTAA
MELKEIN KOKO KAUPUNGIN
MINÄ VIIMEIN OMISTIN,
KUN SEN KAUNIIN NEIDON
MÄ SILLOIN KOHTASIN
MUISTAN NYT SEN
POVAUKSEN, OLEN ONNETON,
ELÄN KERJUULLA JA RIKKAUS
VAIN MUISTOISSANI ON
TODEN TIESI MUSTALAINEN,
TUNNUSTAN JO SEN,
SIKSI KOHTALOA NYT
SYYTÄ EN
JOKU KULTAA SAA,
JOKU VALTAA SAA,
TUMMA NAINEN TIETÄÄ
KETÄ ONNISTAA
VAIKKA TEILLE LAULANKIN
LAULUT TAKAPIHOJEN,
OLEN NÄHNYT ONNEN
JA SITÄ MUISTELEN