Kuin mastot kaukaa
Helsingin tornit näin
Tuttu haikeus
taas mielessäin
Sinut näin
sä katselit vierelläin
Utu peitti rannan
ja sinun seuraasi jäin
Me kaksi jälleen
matkalla Tukholmaan
Työtä löytänyt
ei meistä kumpikaan
Loma turhin toivein
taas on muisto vain
Sinä tunsit samoin
ja sulta tukea sain
Ja syksyn usvaan
vaahdoten aallot ui
Sumupeitteeseen
yö verhoutui
Olin yksinäinen
ja sinua tarvitsin
Yli huolten autoin
mä ehkä sinuakin
Me kaksi jälleen
matkalla Tukholmaan
Työtä löytänyt
ei meistä kumpikaan
Selän käänsi Suomi
torjuen lapsilleen
Kotimaa sen rannat
jäi syksyn harmauteen
Se ilta kului
tanssien kahdestaan
Olin juureton
kuin irrallaan
Kai hetken turvaa
mä sinun luotas hain
Unohtaa mä tahdoin
sun kanssas suruni vain
Me kaksi jälleen
matkalla Tukholmaan
Työtä löytänyt
ei meistä kumpikaan
Kahden yksinäisen
vaellus hetkisen
Kulki yhtä matkaa
kuin toista lohduttaen
Me kaksi jälleen
matkalla Tukholmaan
Työtä löytänyt
ei meistä kumpikaan
Loma turhin toivein
taas on muisto vain
Sinä tunsit samoin
ja sulta tukea sain
Me kaksi jälleen
matkalla Tukholmaan
Työtä löytänyt
ei meistä kumpikaan