Istut viereen alle kuun
Se aamun tieltä raahautuu
ja sanot
Ei koskaan täällä nää
korentoja lentävän
Älä lähde vielä
Jää
Mitä pelkäät
Katso silmiin
Pelkään että karkaat pilviin
ja jos ei muisto meistä pääsekään mukaan
se vaan häviää
Kun sinä lähdet
minä jään
Sinä lähdet
minä jään
Vaan jos ei päivä päätykään
ei huomiselle mitään jää
Jos vain voisin nekin ymmärtää
kuinka aikaa määrätään
Sinä lähdet
minä jään
Sinä lähdet
minä jään
Aurinko meitä suutelee
kuin hyvästelläkseen
ja se ei toista päästä sylistään
Toisen laskee hämärään
Sinä lähdet
minä jään
Sinä lähdet
minä jään
Istun alla auringon
Se ilman sua on valoton
kunnes olalleni laskeutuu korento
Näin hahmottuu
et viereltäni lähdekään
Sinä lähdet
minä jään