Kehtolauluaan
yön tuulikannel
mulle soittaa vaan
Sävel hiljainen
mua tuudittaa
pois kauas niin
se viedä saa
Kukkaniityn nään
ja pikkutytön
nukke sylissään
Unet varhaiseen
vie lapsuuteen
niin uudelleen
Näin mun sydämeni
muistoja kantaa
Ne nyt elämääni
hohtoa antaa
Kuva kodista ja rakkaista
säilyy aina mielessäin
Näin mun sydämeni
muistoja kantaa
Niistä yhtäkään
en pois voisi antaa
Niiden voimalla
mä jaksan eteenpäin
Tuuli taukoaa
mut yhä uniin
mua kuljettaa
Minä vaellan nyt
nuoruuteen taas
kanssas sun
niin suloiseen
Aamu valkenee
Se unen päättymistä
merkitsee
Minä havahdun
mut yhä vain
niin uneksin
mun rakkaastain
Näin mun sydämeni
muistoja kantaa
Ne nyt elämääni
hohtoa antaa
Kuva kodista ja rakkaista
säilyy aina mielessäin
Näin mun sydämeni
muistoja kantaa
Niistä yhtäkään
en pois voisi antaa
Niiden voimalla
mä jaksan eteenpäin
Näin mun sydämeni
muistoja kantaa
Ne nyt elämääni
hohtoa antaa
Kuva kodista ja rakkaista
säilyy aina mielessäin
Näin mun sydämeni
muistoja kantaa
Niistä yhtäkään
en pois voisi antaa
Niiden voimalla
mä jaksan eteenpäin