Kun kerran
kuljin mietteissäin
Ja tunsin
tuskaa polttavaa
Kun aivan yksinäin
Mä kuljin allapäin
Jo hetken
toivoin kuolemaa
Vaan silloin yöhön
hiljaiseen soi sävel
joka kaiken muuttaa
Se mieleen väsyneen
Tuo toivon uudelleen
Ja häntä lohduttaa
Tää sävel
kaunis kun soi
Kaiken muuttaa se voi
Mielen kirkkaaksi saa
Huolet voi unhoittaa
Vuoksi sävelmän tän
Hetkeks haaveisiin jään
Kai elo onnenkin suo
Tiellein ystävän tuon
Tyydyn odottamaan
Ennen kuolemaa varmaan
Onnen kohdata saan





