Hän istuu
eessä portaikon
kauas katsellen
Syksyn iltaan laskeutuu
valo kultainen
Ajan jäljet peittää
jo vanhaa valokuvaa
Niitä en näe
milloinkaan silti
hänen kasvoillaan
Niin kauan
sitten rakastuin
silmiin sinisiin
Niin kauan
sitten hullannuin
kevään kukkasiin
Tänään ajan
jäljet peittää
jo vanhaa valokuvaa
Niitä en näe
milloinkaan silti
hänen kasvoillaan
Unettoman yön mietin
kuvaa katsellen
Unettoman yön mietin
häntä muistellen
Jo suudelmiin
ajan polttaviin
haaveisiin
unen kaltaisiin
palasin jälleen
vuosien jälkeen
ja nukahdin helliin
suudelmiin
Vie polku
halki kirkkomaan
Portti rautainen
auetessa narahtaa
On ääni hiljainen
Ruoho kummun peittää
jo alla lehmuksen
Syksyn iltaan heittää
varjon valo kultainen
Unettoman yön mietin
kuvaa katsellen
Unettoman yön mietin
häntä muistellen
Jo suudelmiin
ajan polttaviin
haaveisiin
unen kaltaisiin
palasin jälleen
vuosien jälkeen
Ja nukahdin helliin
suudelmiin
Ja nukahdin helliin
suudelmiin