Siell' on ruusut kuin yö
siellä nuori prinsessa
uinuu
Hän on loihdittu näin
ikiyön nukkumaan
Siell' ei tuulikaan käy
lintuin laulut
ei kaiu koskaan
Sinne askel
ei löydä kulkijain
Yön varjot vain yllä käy
Milloin prinsessan luo
nuori paimen
metsästä joutuis
Kenpä suudella sais
hänet taas valvomaan
Silloin riemuiten sois
lintuin laulut
ja ruusut aukeis
Nousis ruusuista
linna kultainen
ja varjot väistyisi pois