AAMUN VALOSSA HERÄÄMME,
KUN PÄIVÄN TUULI PUHKUU,
TUNTEET KUIN TIIKERI
KIIHKEÄNÄ,
TOIVEET VALKOISINA LENTÄÄ.
ELÄMÄ AVAUTUU EDESSÄMME,
INNOITUS SYTTYY KIRKKAANA,
VAIKKA EI KAIKILLA
OLE KAUNEUTTA,
KOHTALO KATTAA PÖYDÄN
RUNSAANA.
JOKAINEN ANNOS YLLÄTYKSELLÄ,
RAKKAUDEN MAKU EI KATOA.
KERRON TARINOITA MENNEISTÄ,
NAUTITAAN KUIN LAULUISTA ILOA.
SILMISSÄ LOISTAA
RIEMUITSEVA VALO,
ELÄMÄ JATKUU INSPIROIVANA.
VAIKKA POLKU ONKIN VAIHTELEVA,
KOHTAAMME SEN VAHVANA.
PALA MUISTUTTAA
MEITÄ MENNEESTÄ;
JOKAINEN SIEMAUS
OPETTAA TIETÄ.
KAHVIN HÖYRYT
TANSSIVAT ILMASSA,
NÄKYJÄ LAULAA
AAMUHILJAISUUDESSA.
VALO AAMUN LÄMPIMÄSSÄ
KIMMELTÄÄ;
VALINTOJA TEEMME SYDÄMELLÄMME:
PÖYDÄN ÄÄRESSÄ
RAKKAUS JA TOIVO,
UNELMISSA ILO
JA MATKAT YHDESSÄ.
ELÄMÄ AVAUTUU EDESSÄMME,
INNOITUS SYTTYY KIRKKAANA;
VAIKKA EI KAIKILLA
OLE KAUNEUTTA,
KOHTALO KATTAA
PÖYDÄN RUNSAANA.