Maailmanloppuun asti
Me niiden vessoja putsataan
Kai vielä kuopan reunallakin
Lahtareita herroiksi kutsutaan
Työväen pressa sanoo samanlaisii
Duunareita ollaan tässä kaikki vaan
Kun ei oo duunareilla duunii
Rahaa ruokaan, eikä kohta enää kotiakaan
Joka ikinen aamu me niiden
Vaatteet päällemme puetaan
Ja niiden valheet duunimatkal
Niiden lehdistä luetaan
Työväen pressa sanoo samanlaisii
Duunareita ollaan tässä kaikki vaan
Kun ei oo duunareilla duunii
Rahaa ruokaan, eikä kohta enää kotiakaan
Me niiden sodissa kuollaan
Silti käsi lipas niiden edes pokkaillaan
Niiden perseitä nuollaan
Viinit tarjoillaan ja sisäfileet kokkaillaan
On Suomen kuningatar ainoo
Jolle runoilusta miljoonia maksetaan
Mut kuinka kauan vielä
Me niiden runoi kuunnella jaksetaan
Työväen pressa sanoo samanlaisii
Duunareita ollaan tässä kaikki vaan
Kun ei oo duunareilla duunii
Rahaa ruokaan, eikä kohta enää kotiakaan