MUISTOJEN ILLAN YHÄTI NÄÄN
KUIN EILISEN JÄLJELLÄ VIEL
KODIN LÄMPÖISEN, ÄIDIN HOPEAPÄÄN
NÄEN AINIAAN MUISTOJEN TIEL
LAULAEN ÄITI, KUISKASIT NÄIN
MI POLKUSI LAPSONEN LIE
KULJE TIETÄSI ONNEN TÄHTÖSIIN PÄIN
KUNNES ELÄMÄN PORTILLE VIE
VUOSIHIN VAIPUI VANHUKSEN YÖ
EI KESTÄNYT TAAKKAA KAI LIE
KUNNES SAMMUIVAT SILMÄT JA TULI YÖ
SIKSI MUISTOT NÄIN LUOKSESI VIE
KAIKKI VAIK MULTA RIISTETTÄIS POIS
ON MUISTONI JÄLJELLÄ AIN
NIITÄ KONSANAAN ENHÄN KADOTTAA VOI
KÄTKIN AMMOIN NE MUN RINTAHAIN