Valot kaupungin
kaukaisen nään
viimeisen kerran
Kaikki mahtuu
hetkeen ohikiitävään
Siihen hetkeen mä jään
vaikka mä tiedän
Minut täältä
pian vie mennessään
Yöjuna
Vielä kuulen sen
kutsuvan mua
tunnen sen tuoksun
Mutta enää samaan
ansaan lankee en
Siellä kerran jo
kulkenut oon
juoksuni juossut
Jäi jäljelle
jäi vain kyyneleet
Et sateenkaaren päätä
löydä milloinkaan
Ei aarretta kai
koskaan ollutkaan
Vaikka moneen suuntaan
saatat maailman
teillä harhailla
Niin pois päin
kulkee vaan
Yöjuna
Kiitos että sun
kanssasi sain
viettää ikuisen illan
Jota mustavalkoisena
muistelen
Niin lopun sain
tarinalleni kai
toiset sulkevat kannen
Ennen kuin kirjan ovat
loppuun lukeneet
Et sateenkaaren päätä
löydä milloinkaan
Ei aarretta kai
koskaan ollutkaan
Vaikka moneen suuntaan
saatat maailman
teillä harhailla
Niin pois päin
kulkee vaan
Yöjuna
Et sateenkaaren päätä
löydä milloinkaan
Ei aarretta kai
koskaan ollutkaan
Vaikka moneen suuntaan
saatat maailman
teillä harhailla
Niin pois päin
kulkee vaan
Yöjuna