Lyön oven kii
Taas huudettiin
Naapurit vilkuilee
Kun palaan eteiseen
Sun esineet
On kadonneet
Ne kodin meille loi
Surulaulut soi
Hetket jotka sattuu päättää
Päällimmäiseksi mieleen jää
Muistaisitpa muutakin musta
Kuin kauheen kielen
Se kaiku loukkausten
Jää soimaan lailla ikivihreiden
Rakkaani meidät ikuisuuteen vein
Miks aina rikkoutuu kaikkein tärkein
Harteita painaa, totuutta pakoilen
Kun toiset kysyy kierrän vastauksen
En voi hyvin
Oot sytytin
Niin moniin tunteisiin
Mis ne piileksii
Se järkyttää
Kun ymmärtää
Kuinka paljon nojaa
Toisen varaan
Opetettu häpeämään
Silloin kun kesken jättää
Vaikka muutos johtais parempaan
Rakkaani meidät ikuisuuteen vein
Miks aina rikkoutuu kaikkein tärkein
Harteita painaa, totuutta pakoilen
Kun toiset kysyy kierrän vastauksen
Paljastuin
Se oli sun vika
Harhauduin
Ajan juostessa lähinäkö sumenee
Ajan kuluessa näkökulma kapenee
En enää sua nää enkä sua kuule
Luotin liikaa ettei tämä koskaan kuole
Rakkaani meidät ikuisuuteen vein
Miks aina rikkoutuu kaikkein tärkein
Harteita painaa, totuutta pakoilen
Kun toiset kysyy kierrän vastauksen