Nyt niin selvästi
kaiken muistan
kun täällä taas kävelen
Mä olin poika
kuudentoista ikäinen
Sinä iltana oli kylmä
lunta satoi hiljalleen
Ja mä suutelin sua
apteekin seinää vasten
Mä muistan sen perjantai-illan
kun me tavattiin
Meil oli taskut täynnä rahaa
ne jostain varastettiin
Siellä tanssipaikan edessä
mut hakattiin
Ja sä koko yön sairaalassa
pidit musta kii
Pidit kii
Vaikka sua en
voi enää koskettaa
En saata unohtaa
Tunsin suonissasi virtaavan
kuuman veren
Vaikka kohtalo mua riepottaa
En osaa luovuttaa
Tunnen suonissani virtaavan
kuuman veren
Elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
Mun pitkät hiukset roikkui
nahkatakin olkapäillä
Ja sä olit kaunis
kuin Greta Garbo aikoinaan
Sun isä ei voinut mua sietää
se ei päästäny sua ulos iltaisin
Mut mikään ei voinut meitä estää
kun oltiin kahdestaan
Kahdestaan
Vaikka sua en voi enää koskettaa
En saata unohtaa
Tunsin suonissasi virtaavan
kuuman veren
Vaikka kohtalo mua riepottaa
En osaa luovuttaa
Tunnen suonissani virtaavan
kuuman veren
Ja elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
Me oltiin kuin luotuja
kulkemaan kahdestaan
Mut silti jokin voima
onnistui meidät erottamaan
Mä vieläkin muistan
sun kosketuksen
ja sen aiheuttaman
väristyksen
Sitä samaa enää
kokemaan pysty koskaan en
Ja
elämä on kuin veitsi
se lyö suoraan sydämeen
En tiedä missä sä oot
kun täällä taas kävelen
Sä varmaan oot jäänyt
jonkun kainaloon
Tänä iltana on kylmä
lunta sataa hiljalleen
Mut sitä apteekkia ei
täällä enää oo
Na-na
na-na-na
na-na
naa
na-na-na-na-na
na-na-na
na-na-na
na-na