Mä mietin sua
usein vieläkin
sun haikeita silmiä
vaikeita silmiä sun
Ja se mitä oli on vielä
pyörteissä tuulen tuolla
pimeän joen
ohuella jäällä
Vetureiden humina
kylmää betonia vasten
Billy the Kid
savuisen taivaan alla
Kätesi sun
olkapäälläni mun
niin huoleton käsi
käsi joka piteli maailmaa
Kristalliaamu
satamassa Doverin
laivan kansilla
kiilteli kirpeä jää
Sä sanoit että
aika on vain
tuulta ihollasi
hiljaa pyörivä virta
Vapauden hurma on
tunne vaarallinen
se voi viedä järjen
Mut mä tajuan tunnelman
sen alakuloisen
kauneuden
kuin tiikeri rinteellä
lumisen vuoren
En sure sua
yritän vain ymmärtää
raotella ajan
varjoja vain
Nähdä sut jossakin
aavikon kaivolla
vahvana tuulta vasten
Valoa räiskyvän
taivaasi alla
Mietin sua usein vieläkin
sanojesi paloa
vakavia silmiä sun
Se mikä oli on yhä
pyörteissä tuulen tuolla
tiikeri joen ohuella jäällä