Täytän musteella
pääkalloastiani
Otan sulkakynän
ja aloitan tarinani
Kolmihaarainen
kynttilänjalka
mua valottaa
Vaha kynttilän
kirjeen sulkee
kun on aika lopettaa
Parransänki leuassani
rehottaa
Joku kuiva aatelismies
seinältäni tuijottaa
Hän ei tiedä kuinka
oon kipeä sisältäni
Sen tietää jos tahtoo
hän joka saa viestini
Sulkakynäni verta kastaa
vaan hän ei vastaa
sairauteeni
Pääkallosinetin
vahaan painaa
Kreivin sormus
sormessani
Ja joka jumalan aamu
on aikaa
Samat asiat kirjoittaa
Kreivin sormuksessa
on taikaa
Se haamusi
kahleitaan kolistaa
Kuulin koputuksen
ja oven avasin
Pronssikynttelikön valossa
nimes tavasin
Korpit kartanon minua
varoitti huudoillaan
Hovin sinetit murtuu
kun toista liikaa rakastaa
Nyt tomuiseen aamutakkiini
taas kietoudun
Ja pitsipaitani
suosioon sulkeudun
Saa sulkakynä
tunteitani todistaa
Ja kipeys kreivin rintaa
jälleen ahdistaa
Sulkakynäni verta kastaa
vaan hän ei vastaa
sairauteeni
Pääkallosinetin
vahaan painaa
Kreivin sormus
sormessani
Ja joka jumalan aamu
on aikaa
Samat asiat kirjoittaa
Kreivin sormuksessa
on taikaa
Sun haamusi
kahleitaan kolistaa
Ja joka jumalan aamu
on aikaa
Samat asiat kirjoittaa
Kreivin sormuksessa
on taikaa
Sun haamusi
kahleitaan kolistaa