Vain nuo kaksi kättä vahvaa
ja tahto armoton
Muuta miehellä ei silloin ollutkaan
Kuokka suosta iski vähitellen
viljavainion
Pian pelto kasvoi ensisatoaan
Tahto rautainen vie läpi
harmaan kallion
Siinä katajaisen kansan
malli on
Vaikka takatalven halla sen ensiviljan vei
alla Pohjantähden
lannistuttu ei
Seitsemän kertaa seitsemän
Koetellut on koura kohtalon
Seitsemän kertaa seitsemän
Siitä sisu aina suunnaton
vain noussut on
Poika perinnöksi pelkän
sai tahdon isältään
Lähti torpasta ja saapui kaupunkiin
Joka aamu ehti sorvin ääreen
kello seitsemään
Tunsi tien hän tehtaalta vain
kortteeriin
Tahto rautainen vie läpi
harmaan kallion
Siinä katajaisen kansan
malli on
Vaikka tehtaan tyttö sielun ja
tilipussin vei
alla Pohjantähden masennuttu ei
Seitsemän kertaa seitsemän
Koetellut on koura kohtalon
Seitsemän kertaa seitsemän
Siitä sisu aina suunnaton
vain noussut on
Seitsemän kertaa seitsemän
koetellut on koura kohtalon
Seitsemän kertaa seitsemän
Siitä sisu aina suunnaton
vain noussut on
Pojanpoika peri tahdon
myös vahvan taatoltaan
Puri hammasta kun tarttui
aapiseen
Meni kaksi vuotta luokkaa kohti
mutta aikanaan
hyvän viran sai ja akan oppineen
Tahto rautainen vie läpi
harmaan kallion
Siinä katajaisen kansan
malli on
Vaikka naapureiden elintaso
mielenrauhan vei
alla Pohjantähden antauduta ei
Seitsemän kertaa seitsemän
Koetellut on koura kohtalon
Seitsemän kertaa seitsemän
Siitä sisu aina suunnaton
vain noussut on