Yhä kohti taivaanrantaa
mies kulki matkallaan
Sai ratsu oiva kantaa
yli aavan preerian
Niin vaelsi hän kauan
näki ihmeet maailman
on niistä kaikkein kaunein
keltaruusu preerian
Tämän ruusun pienen vertaa
Ei löydy päällä maan
Ei lähde toista kertaa mies kauas kulkemaan
Sanoi luoksensa nyt ratsuain mä taasen kannustan
sillä neidoista on kaunein Keltaruusu preerian
Missä illoin Rio Grandeen
tuhattähdet heijastuu
Missä lounaistuuli soittaa
ja nousee keltakuu
Siellä ruusultansa kerran
sai hän hennon suudelman
siellä tietää keltaruusun
Yhä vielä oottavan
Tämän ruusun pienen vertaa
Ei löydy päällä maan
Ei lähde toista kertaa mies kauas kulkemaan
Sanoi luoksensa nyt ratsuain mä taasen kannustan
sillä neidoista on kaunein Keltaruusu preerian
Kukat kauniit seudun vieraan
ei kiehdo kulkijaa
On kylmä loiste niiden
on kylmä vieras maa
Kukka preerialla kasvaa
tuo hento ruusunen
joka päivänsäteen lailla
tuo lämmön syömmehen
Tämän ruusun pienen vertaa
Ei löydy päällä maan
Ei lähde toista kertaa mies kauas kulkemaan
Sanoi luoksensa nyt ratsuain mä taasen kannustan
sillä neidoista on kaunein Keltaruusu preerian
Sillä neidoista on kaunein Keltaruusu preerian