ENSIN OLI SUO JA MIES,
KUOKALLAAN VAIN ISKETTIIN.
KANNOT VÄÄNSI VOIMA,
MIES TUO LUONNONLUOMA.
HIELLÄ SILLOIN KASTETTIIN.
VILJAN SAI HÄN KEINUMAAN,
VAIMON LASTAAN KANTAMAAN.
TILA ANTOI LEIVÄN,
VAIMO TYTÖN SIEVÄN.
PÄIVÄ PAISTOI POHJOLAAN.
NIIN MONTA TÄÄLLÄ JÄRVEÄ ON,
JA LAINEEN LAULU LAKKAAMATON.
MAAN KAUNIIN ISÄT,
ÄIDIT MEILLE ANTOI.
SE TYÖ ON OLLUT USKOMATON,
JA RAKKAUS MAAHAN LOPPUMATON,
JA TOIVO SAMMUMATON,
ON VASTUU MEILLÄ SUUNNATON.
KULUI VUODET VERKALLEEN,
SELKÄ PAINUI HILJALLEEN.
HUOLISSAAN HÄN KATSOI,
OJIIN PAJUT KASVOI,
JUURTUI SAMMAL PELLOILLEEN.
VILJAN SAI HÄN KEINUMAAN,
VAIMON LASTAAN KANTAMAAN.
TILA ANTOI LEIVÄN,
VAIMO TYTÖN SIEVÄN.
PÄIVÄ PAISTOI POHJOLAAN.
NIIN MONTA TÄÄLLÄ JÄRVEÄ ON,
JA LAINEEN LAULU LAKKAAMATON.
MAAN KAUNIIN ISÄT,
ÄIDIT MEILLE ANTOI.
SE TYÖ ON OLLUT USKOMATON,
JA RAKKAUS MAAHAN LOPPUMATON,
JA TOIVO SAMMUMATON,
ON VASTUU MEILLÄ SUUNNATON.
NIIN MONTA TÄÄLLÄ JÄRVEÄ ON,
JA LAINEEN LAULU LAKKAAMATON.
MAAN KAUNIIN ISÄT,
ÄIDIT MEILLE ANTOI.
SE TYÖ ON OLLUT USKOMATON,
JA RAKKAUS MAAHAN LOPPUMATON,
JA TOIVO SAMMUMATON,
ON VASTUU MEILLÄ SUUNNATON.