Katseen peittää
varjot puiden
alla taivaan tummuvan
Aivan pinnan alla uiden
tuntuu laulu saapuvan
Näithän silmät kärsineen
vieraan laulun laatijan
Tunsit vuorten kaatuneen
kuulit laulun saapuvan
Hän saarellensa jää
niin yksin
tuulessa soittaa
Hän hyvin ymmärtää
ei häntä voi vaientaa
Vaan jostain kauempaa
hän miesten
itkevän kuulee
Ei silloin laulukaan
käy tuuleen asumaan
Niin voimakkaasti jauhaa
nuo rattaat suurien
Hän tahtoisi vain rauhaa
ja uuden vapauden
Niin lauluun
uuteen laatii hän
taas lauseen pysyvän
Sain elämän
Vanki saarellansa soittaa
vanki vailla vankilaa
Kahleet laulullansa voittaa
tuo laulu aseet vaientaa
Näithän silmät kärsineen
silti täynnä elämää
Tiesit laulun saapuneen
tuuleen kiertämään se jää