Hän vaeltaa
läpi kaupungin
hän silmin pimein etsii
ei löydä vain
Kun ruumiinsa on tulessa
hän kekäleitä
kasaa syliinsä
Ja polte
joka sieluansa korventaa
se on vain
vain rakkaus
se on vain
vain rakkaus
Hän kuuntelee
vain varjoja
ja nälkänsä hän unelmilla
sammuttaa
Jos kaipaus on myrkkyä
hän pimeydestä
siihen sukeltaa
Ja polte
joka sieluansa korventaa
se on vain
vain rakkaus
se on vain
vain rakkaus
Hän tähtiyötä katselee
ja kuulee näkee kaiken
minkä nähdä voi
Kun hiljaisuus
on erämaa
se mykän huudon
jostain parkaisee
Ja polte
joka sieluansa korventaa
se on vain
vain rakkaus
se on
vain rakkaus
se on vain rakkaus
Oo oo-oo
Oo oo-oo