Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan
Ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot
Mehän ollaan niin kuin nuo
Kaksi vanhaa puuta
sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta
vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen
punoneet on juuriaan
Kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
Taivaan kantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
Hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
Se on ihme kai vasta
oomme tänne selvinneet
Ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot
mehän ollaan niin kuin nuo
Kaksi vanhaa puuta
sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta
vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen
punoneet on juuriaan