JOLENE, JOLENE, JOLENE, JOLENE
MÄ PYYDÄN ETTET MIESTÄIN VIE SÄ POIS
JOLENE, JOLENE, JOLENE, JOLENE
VAIKKA SULLA KEINOT SIIHEN OIS
SUN KAUNEUDESSA VOITTAIS KEN
SAIT HIUKSIIS LOISTEEN KULTAISEN
JA TAIVAAN SINEN SILMIIS KIRKKAISIIN
KUN NAURAT, KEVÄT TUULI SOI
SUN ÄÄNES LINNUT VOITTAA VOI
MÄ RINNALLASI VARJOON JÄÄN, JOLENE
JÄÄ TYYNYYN JÄLJET KYYNELTEN
KUN UNTEN LÄPI KUULEN SEN
HÄN NUKKUU NIMES HUULILLAAN, JOLENE
MÄ MIESTÄIN SILTI RAKASTAN
JA TAHDON SINUN USKOVAN
MITÄ MULLE MERKITSEE TUO MIES, JOLENE
JOLENE, JOLENE, JOLENE, JOLENE
MÄ PYYDÄN ETTET MIESTÄIN VIE SÄ POIS
JOLENE, JOLENE, JOLENE, JOLENE
VAIKKA SULLA KEINOT SIIHEN OIS
SÄ VALITA VOIT KENET VAAN
MÄ TYYDYN YHTEEN AINOAAN
EI KETÄÄN MUUTA MULLA OO, JOLENE
KUN TÄYTYI TULLA LUOKSES NÄIN,
ON TUSKA SUURI SISÄLLÄIN
SÄ SÄÄSTÄ PIENTÄ SYDÄNTÄIN, JOLENE
JOLENE, JOLENE, JOLENE, JOLENE
MÄ PYYDÄN ETTET MIESTÄIN VIE SÄ POIS
JOLENE, JOLENE, JOLENE, JOLENE
VAIKKA SULLA KEINOT SIIHEN OIS
JOLENE, JOLENE, JOLENE