On suo pitkospuut
Tienä on vain pitkospuut
Ja ne vie luokse
töllin harmaan
Töllin huolen harmaan
Pois on asukas
Autioituu pirtti ja
seinät sammaloituu
Pois veivät
Peltoniemen Hintriikan
Hän sai köyhyyden
Osakseen sai köyhyyden
Vierahaks joskus
hallan varmaan
Joskus hallan varmaan
Nyt on huoli pois
Lopun saivat
puute ja huolet
maiset vaivat
Pois veivät
Peltoniemen Hintriikan
Ja onni
ihmeellinen vasta
onhan Hintriikasta
päästä jälleen kuulemaan
miten veisataan
Niin harvoin tänne tuolta
hallaiselta suolta
köyhä joutaa lähtemään
leipäkiireiltään
Toi äiti pienen
Hintriikkansa kerran
kastejuhlaan Herran
Jäi jo kauas taa
aika leikin nuorena
kirkkoon sitten veikin
Mies rakas
Peltoniemen Hintriikan
Ei elä onni hallasuolla
Siellä kukka kuolla
tahtoo ennen aikojaan
Kesken nuoruuttaan
Niin myöskin päivä koitti
jolloin kellot soitti
puolisolle Hintriikan
Hetken muutaman
sai kohtalokseen suon
ja töllin harmaan
Töllin huolen harmaan
Pois on asukas
Autioituu pirtti
ja seinät sammaloituu
Pois veivät
Peltoniemen Hintriikan