Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
kulkee katuja niin haurain askelin
Mies ja nainen
joita väärät tähdet johdattaneet on
Sydän molempien kylmän lohduton
Taksijonoon pitkään peräkkäin
he sattuvat
ja kohta ovat niin kuin vanhat tuttavat
Ja he tarinansa toisillensa
kertoo vuorollaan
miten harhaan oli vieneet
kadut julman maan
Haavat viiltää yhä
sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen
voi murtaa ovet rakkauden
Kaksi yksinäistä yössä kaupungin
häipyy teilleen omillensa kumpikin
Hetken jakaa kun he saivat
samanlaisen kohtalon
sielut arpeutuneet rauhaa täynnä on
Kenties aika jälleen
samaan jonoon kuljettaa
ja ovat enemmän kuin kaksi tuttavaa
Ja he tarinansa toisillensa
kertoo vuorollaan
miten harhaan oli vieneet
kadut julman maan
Haavat viiltää yhä
sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen
voi murtaa ovet rakkauden
Ja he tarinansa toisillensa
kertoo vuorollaan
miten harhaan oli vieneet
kadut julman maan
Haavat viiltää yhä
sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen
voi murtaa ovet rakkauden
Ja he tarinansa toisillensa
kertoo vuorollaan
miten harhaan oli vieneet
kadut julman maan
Haavat viiltää yhä
sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen
Haavat viiltää yhä
sirpaleista menneiden
Kun kestää kivun sen
voi murtaa ovet rakkauden