Minä haaveilen vain
Sinut mieleeni sain
kun lämpöä tuuli
tuo pohjoiseen
Minä muistan taas sen
Suviyön valkeuden
ja vihreät rantaniityt
ja veen
Joka niin houkuttaa
johon luottaa ei saa
Sen pinta
on lumepeiliä vaan
Olit aarteeni mun
suven sen noidutun
Kuin lukki se kutoi
arvoitustaan
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle sinä mulle
kuin taivahan lintunen
Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle sinä mulle
kuin hauenpoikanen
Tuli illaksi yö
sudenhetki kun lyö
Kuu pilvehen
tahtoo piiloutua
Minä kuulinhan sen
huuhkajan kuiskauksen
Sua suutelin
sinä suutelit mua
Sua suutelin
sinä suutelit mua
Niin vihreä oli metsä
Niin vihreä maja sen
Sinä mulle minä sulle
maan armahin käpynen
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle sinä mulle
kuin taivahan lintunen
Niin valkea oli varjo
Niin valkea valo sen
Varislinnun varjo linnun
joka kaarteli etsien
Niin synkäksi kävi lampi
Niin synkäksi pohja sen
Minä sulle sinä mulle
vain toive viimeinen
La laa la la la
Laa la la la la laa
La laa laa
Laa la la la la laa
La laa la la la
Laa la la la la laa
La la la la la la
La la la la la la laa
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle sinä mulle
kuin taivahan lintunen
Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle sinä mulle
kuin taivahan lintunen
Niin korkea oli taivas
Niin korkea laki sen
Minä sulle sinä mulle
kuin taivahan lintunen
Niin lempeä oli lampi
Niin lempeä syli sen
Minä sulle sinä mulle
vain toive viimeinen