LOKAKUU
ODOTUSTEN TULO,
LÄMMIN, JOHON TOTTUNEINA LUO.
LOKAKUU LEHDET VÄRIT VAIHTAA,
MUTTA SADE TAAS SURUN TUO.
ODOTTELEN LÄMPÖÄ, YÖ ON KYLMÄ,
LOKAKUU KAUNIS,
MUTTA JULMA.
JOTKUT KUKAT OVAT
JO JÄÄTYNEET,
AAMU KOITTAA,
ITÄ ON TYHJÄÄ.
EI TEETÄ TERASSILLA
NAUTTIA VOI,
OMENAPIIRAKAN KERA ILO OI.
SILLÄ ELÄMÄ ON VAIN SATTUMAA,
AVARUUDEN PÖLYISILLÄ
TEILLÄ VAAN.
LOKAKUU
ODOTUSTEN TULO,
LÄMMIN, JOHON TOTTUNEINA LUO.
LOKAKUU LEHDET VÄRIT VAIHTAA,
MUTTA SADE TAAS SURUN TUO.
SADETTA YHÄ YHÄ
ENEMMÄN SAADAAN,
YÖN AIKANA TAIVAAN
KUUROT RAIKAA.
TUULI ULVOO KUIN
IKIVANHA LAULU;
VESI VALUU KATOLTA
ALAS VAIVOIN.
TAKASSA LASIT
LÄMPIMÄT KIILTÄÄ,
KAIKKI SAVUSAVUISET
HETKET PEITTÄÄ.
MUTTA PIAN ENSIMMÄINEN
SÄDE TANSSII
HITAASTI NOUSEVASSA
AAMUSSA VALOSSA.
LOKAKUU
ODOTUSTEN TULO,
LÄMMIN, JOHON TOTTUNEINA LUO.
LOKAKUU LEHDET VÄRIT VAIHTAA,
MUTTA SADE TAAS SURUN TUO.
MEITÄ ODOTTAA VAATTEET
JA KAHVIN JÄÄNNÖS;
VIELÄ MAITOA ON
JÄLJELLÄ SIELUISSAMME.
YKSI PÄIVÄ MEILLE
VIELÄ ANNETAAN;
OLKOON AURINKOISTA
JA KEVYTTÄ MENOA!
MEITÄ ODOTTAA
VAATTEET JA KAHVIN JÄÄNNÖS;
VIELÄ MAITOA
ON JÄLJELLÄ SIELUISSAMME.
YKSI PÄIVÄ MEILLE
VIELÄ ANNETAAN;
OLKOON AURINKOISTA
JA KEVYTTÄ MENOA!
OLKOON TOIVEET KUIN
TÄYTTYVÄT UNELMAT;
KALENTERIN VASTAISESTI
MEITÄ EI HYLÄTÄ!
PUKEUDUMME KEVEISIIN
VAATTEISIIN
KOHTI LOKAKUUN AURINKOA
KULJEMME ILOISIN MIELIN!
OLKOON TOIVEET KUIN
TÄYTTYVÄT UNELMAT;
KALENTERIN VASTAISESTI
MEITÄ EI HYLÄTÄ!
PUKEUDUMME KEVEISIIN
VAATTEISIIN
KOHTI LOKAKUUN AURINKOA!
EI TEETÄ TERASSILLA
NAUTTIA VOI,
OMENAPIIRAKAN KERA ILO OI.
SILLÄ ELÄMÄ ON VAIN SATTUMAA,
AVARUUDEN PÖLYISILLÄ
TEILLÄ VAAN.