Ruusupenkkiä peittelen
talven varalta vaan
joka on taas tuloillaan
Kun palaan mä niin menneisiin
päiviin jolloin istutettiin
taimet kahdestaan
Jokin erille meidät vei
unelmamme kestäneet ei
Kai hänelle
merkitsin liian vähän
kun rakkautein
kaiken sen tuhlasin
En hänelle
syitä antanut tähän
uskoin mä niin
Pian kylmettää
syksyn henkäisy veet
Tien täyttää lehdet kellastuneet
Ja aina vaan raskaammilta
tuntuu mun askeleet
Sade ikkunan kastelee
johon kasvoni mun
yksinäiset heijastuu
Kun siihen nyt jään
välähdyksenä nään
mä sen kuvan onnellisen
Ilta tummentuu
Kaikki hänestä muistuttaa
Painuu päivä pihlajan taa
Kai hänelle
merkitsin liian vähän
kun rakkautein
kaiken sen tuhlasin
En hänelle
syitä antanut tähän
uskoin mä niin
Pian kylmettää
syksyn henkäisy veet
Tien täyttää lehdet kellastuneet
Ja aina vaan raskaammilta
tuntuu mun askeleet
Kai hänelle
merkitsin edes vähän
kun rakkautein
kaiken sen tuhlasin
En hänelle
syitä antanut tähän
uskoin mä niin
Pian kylmettää
syksyn henkäisy veet
Tien täyttää lehdet kellastuneet
Ja aina vaan raskaammilta
tuntuu mun askeleet
Ja aina vaan raskaammilta
tuntuu mun askeleet