Aamukahvini tuoksuun sä heräät
ja nouset kuin menninkäinen
Kai minusta tarmoa keräät
Sä tuot mulle innoituksen
Sä unohdut kirjojes taikaan
kun saunaa mä lämmittelen
Ja kuolleiden lehtien aikaan
pois hellyys vie harmauden
Vaan minne joutuisin silloin
jos sinua enää ei ois
Ja minne kulkisit silloin
jos vierelläs enää en ois
Palapeliisi syksyllä kerran
minun kuvani sait pirstaleet
Ja tuhannen palasen verran
mua hiljalleen ehjäksi teet
Kun maailma murheita tuottaa
ja ankeus valloittaa maan
Kuinka voi huomiseen luottaa
jos yksin sen jää kohtaamaan
Kyllä yhdessä kestämme hallan
yli yön käymme sarastukseen
Me murramme hankien vallan
ja uskomme taas kevääseen
Vaan mitä tekisit silloin
jos tukenas enää en ois
Miten jatkaisin elämää silloin
jos luonani enää et ois
Jos ei minua oisi
jos ennen sua lähden mä pois
Jos ei sinua oisi
jos ennen mua lähdet sä pois