Oon täällä taas
on ikävä sua
Koskaan en voi
tähän sopeutua
Tiedä en
ajatteletko mua
ensinkään
On elämä taas
yhtä rimpuilua
Luen hotellissa
rietasta julkaisua
Olen mies
joka rakastaa itseään
Vaikka bändi on hieno
ja yleisö jees
Silti vain kaipaan
sun kupeesees
Mutta miksi et vastaa
puhelimees vieläkään
Oonko vain sinun
tumpattu savukkees
jota ei poltettu
loppuun ees
Olen mies
joka rakastaa itseään
Tulen unesta aamuun
kalpeaan
mutta silmiä tuskin
auki saan
Tässä vaiheessa
laske ei
aamujaan yksikään
Itkun kurkusta kahviin
saan liukenemaan
Poista surua ei
surunpoistajakaan
Olen mies
joka rakastaa itseään
Eikö rakastaa voi
mua ainutkaan
Vai onko niin
etten ketään pysty
rakastamaan
Olen mies
joka rakastaa itseään