Tuli kirkkoon mies ja lapsi
He eteeni istuivat
Kai tie oli pienelle pitkä
Oli kosteat kiharat
Ei montaa hetkeä hiljaa
tuo ollut pikkupää
Oli paljon kyselemistä
ja niin paljon nähtävää
Oli kauniit alttaritaulut
monihaaraiset kynttilät
Nuo kaksi puhuivat hiljaa
ja joskus hymyilivät
Kovin kauan saarna kesti
Lapsi istui miettien
ja pienin pehmein sormin
isän hihaa hyväillen
Minä tahtoisin isä jo kotiin
Isä minua väsyttää
Hän nostaa pienet kasvot
ja huuli värähtää
He lähtivät kesken saarnan
Minä loppuun asti jäin
Sama hiljainen arka pyyntö
nous syvältä itsestäin
Minä tahtoisin isä jo kotiin
Isä minua väsyttää
Soi kirkossa kiitosvirsi
Oli ulkona vihreää