ILLALLA KUN ÄITI PEITTI
MUA NUKKUMAAN
EN AAVISTANUT
MITÄ AAMU TUOPI TULLESSAAN
YÖLLÄ OLI METSÄÄN TULLUT
JULMA TYKKIPATTERI
EVAKOIDEN TUMMA RIVI
TIELLÄ HILJAA VAELSI
SELVÄÄN KUULUI SODAN PAUHU
RAJAN PINNASSA
EPÄVARMUUS JÄYTI
KARJALAISTEN RINNASSA
VARTTITUNTI LÄHTÖAIKAA
MEILLE SILLOIN ANNETTIIN
NAAPURIMME HEINÄKÄRRIIN
KALLIIT NYYTIT KANNETTIIN
HÄIPYI RAKKAAT MANNUT
SEKÄ KOTIKUJAN PÄÄ
SINNE KATTOIN PÄÄLLE
OMA TAIVASLÄNTTI JÄÄ
KYYNELEIDEN MÄÄRÄÄ EN VAIN
ENÄÄ OLE MUISTANUT
KARJALAISTEN ELON TAHTOA
EI SOTA SUISTANUT
MEITÄ VASTAAN MARSSI NUORET
SUOMEN SOTURIT
HEITÄ JOHTI LAPSENKASVOISET
NUO VÄNRIKIT
MONI KULKI SILLOIN ELÄMÄSSÄÄN
VIIME RETKENSÄ
PÄÄTÄ KOHDEN
VAKAANA
KUIN AAVISTAISI HETKENSÄ
TIETYÖMIEHET KYSYIVÄT
ETT' MIKÄ MATKAN PÄÄ
AH, KUHAN PÄÄSTÄÄN PERILLE
SE SILLOIN SELVIÄÄ
ISÄNTÄ SE JÄTTI HEILLE
VIELÄ PORSASLAATIKON
LISÄSI
VOT, TÄSSÄ LEIVÄN PÄÄLLE
SÄRVINTÄ VIEL' ON
ASEMALLA EVAKOITA
JUNAAN LASTATTIIN
VIRKAMIESTEN KYSYMYKSIIN
TARKKAAN VASTATTIIN
ERÄS ÄITI SANOI
TÄSSÄ ON MUN KOKO OMAISUUS
VIISI PIENTÄ LASTA
SEKÄ VIELÄ KAHVIPANNU UUS
AAMUYÖLLÄ PIENI VELI
SYNTYI JUNASSA
SE OLI RYPPYINEN
JA VIELÄ SILMÄT UMMESSA
LOTAT TOIVAT TAIVAANMANNAA
KUUMAA KAURAVELLIÄ
TAHTOIVAT HE MEITÄ POLOISIA
VIELÄ HELLIÄ
KOLMEN PÄIVÄN PÄÄSTÄ
OLTIIN PÄÄTEPAIKASSA
KARJALAINEN KANSA SEISOI
HUUTOKAUPASSA
ISÄNNÄT KUN EVAKOITA
KYYTIIN MÄTTIVÄT
VIISI LASTA SEKÄ ÄIDIN
SINNE TIELLE JÄTTIVÄT
MEKIN MENTIIN SIITÄ
KUNNANTALOON ASUMAAN
VUODEN PÄÄSTÄ PÄÄSTIIN
OMAAN MÖKKIIN MUUTTAMAAN
KIRJE TULI ISÄLTÄ
MÄ PÄÄSEN PIAN SIVIILIIN
TULIKIN
JA KIRKON VIEREEN SANKARHAUTAAN
SIUNATTIIN
OMAA PELTOTILKKUAAN
KUN ÄITI ÄESTI
NIIN UUDEN ELON ALKAMISTA
KIURUT SÄESTI
MIE ISTUIN PIENEN VELJEN KANSSA
SIINÄ PELLON LAIDALLA
KERROIN HÄLLE
KUINKA KAUNIS OLI KERRAN KARJALA