Mä kai jo vanha oon
sä kuulut nuorisoon
Ja ihmettelet varmaan
mä mitä tarkoitan
kun silmät ummistan
ja sitten hyräilen
tuon laulun lyhyen
Ja silmät avaten nään
kulta-ajan armaan
Näin siitä puhun kuin
se eilen ollut ois
ja huokaan hymysuin
Kulta-aikaan
Kulta-aikaan
mä liitän muiston
onnestain
Kulta-aikaan
Kulta-aikaan
Lumotun öisen
maailmain
Taas palaan kahvilaan
Taas siinä istutaan
Taas karahvi saa kiertää
Mä ostan orvokin
sen annan suudelmin
Ja aivan rahaton
niin moni meistä on
Siks myin mä solmion
ja kenkä jalkaa hiertää
Ja vaikka taulujain
mä harvoin kaupaks sain
niin nautin nautin vain
Kulta-aikaan
Kulta-aikaan
mä olin kahdenkymmenen
Kulta-aikaan
Kulta-aikaan
elin kuin koskaan
muulloin en
Nyt unen todeks teen
ja oven ateljeen
mä sulkeutua annan
Me jäämme kahden vain
Hän istuu mallinain
ja taideteoksen
niin häikäisevän sen
mä luon kuin leikiten
ja aamuun hänet kannan
Ei muuta ollutkaan
ja muuta milloinkaan
ei tule olemaan
Kulta-aikaan
Kulta-aikaan
mä siihen kuulun
siunattuun
Kulta-aikaan
Kulta-aikaan
mä palaan jälkeen
kaiken muun
Mä kai jo vanha olin
sä kuuluit nuorisoon
Ja ihmettelit varmaan
mä mitä tarkoitin
kun silmät ummistin
ja sitten hyräilin
tuon laulun lyhyen
Ja silmät avasin
Näin kulta-ajan armaan
Näin siitä puhuin kuin
se eilen ollut ois
ja huokasin hymysuin
Kulta-aikaan
Kulta-aikaan
mä olin kahdenkymmenen
Kulta-aikaan
Kulta-aikaan
mä palaan jälkeen
kaiken muun