Jo niin vanha lie
virran rannan koivupuu
Sen luo joskus varmaan
käy yhteinen tie
Se jää kun sää
taas maan jäähdyttää
ja lehvistön tuoreen
kun pois riistää syys
Niin jää koivun kuoreen
sana yksi "ystävyys"
Muistat kai hetket nuo
Tiemme vei koivun luo
Kuoreen sen haaveillen
piirrettiin vain sana tuo
Milloinkaan ei jää unhoon aika
jonka soi meille öinen taika
varjossa koivupuun
hohteessa kultaisen kuun
Tiemme kun toisaalle veivät
hetket nuo unhoitu eivät
Taas on syys
yö ja hämäryys
mut jäi meille suven ystävyys
Jo niin vanha lie
virran rannan koivupuu
Sen luo joskus varmaan
käy yhteinen tie
Se jää kun sää
taas maan jäähdyttää
ja lehvistön tuoreen
kun pois riistää syys
Niin jää koivun kuoreen
sana yksi "ystävyys"