Oli kaunis
se kuutio linjakkain
alan ammattityön monumentti
Siihen yltävi raataja
kerran vain
niin kuin leikattu
sen joka sentti
Siellä petäjä
kumisi kehdossaan
pilvet kuusien
latvoja kauloi
Sinne ennätti mies
elon ehdossaan
aina aamuin
kuin tuuloset lauloi
Tuli rämeet ja
louhikot tuntemaan
tuuli koskenhaltijan huilun
Siihen vaikka ei
joutanut vastaamaan
kieltä ymmärsi
kurun ja kuilun
Joen särmiä
sielunsa sisimmän
koki korpien
todellisuutta
Kävi kovaa hän
koulua elämän
luonto lahjoitti
oppia uutta
Hiljaa rakensi
mottinsa viimeisen
loihti sen jolle
tietty ei vertaa
Vaan jo vaipuikin
silkille sammalten
nukkui iäksi
hän sillä kertaa
Oli kaunis
se kuutio linjakkain
alan ammattityön monumentti
Siihen yltävi raataja
kerran vain
niin kuin leikattu
sen joka sentti