Kirkonkylän kahvilassa
vanha Renne istumassa
katselee kun kylän nuoret
istuu kaljaa imien
Renne ulkona on tästä
nykypäivän hälinnästä
Kirkonkylän viidakko on ulkomaisten nimien
Vanhaan aikaan
vanhaan aikaan
mitä reilu jätkä silloin aikaan saikaan
Silloin vielä metsät eli
miesten kesken reilu peli
Oli silloin kauan sitten
vanhaan aikaan
Milloin Renne oli nuori
tärkeintä ei ollut kuori
Silloin miehen mitta oli
mitä pystyi tekemään
Miehet puhui miesten kieltä
heikot sortui elontieltä
Kaipuu savotoille täyttää
vanhan tukkijätkän pään
vanhaan aikaan
vanhaan aikaan
Mitä reilu jätkä silloin aikaan saikaan
Silloin vielä metsät eli
miesten kesken reilu peli
oli silloin kauan sitten
vanhaan aikaan
Raskas työ on miestä syönyt
leimansa jo menneen lyönyt
On se savotoista
viimeisimmän leimakirvesmies
Mutta joutaahan jo tästä
tällaisesta elämästä
Tällainen on savotoiden
tuttavalle pakkoies
vanhaan aikaan
vanhaan aikaan
Mitä reilu jätkä silloin aikaan saikaan
Silloin vielä metsät eli
miesten kesken reilu peli
oli silloin kauan sitten
vanhaan aikaan
Renne lähtee kahvilasta
sillä kairain kulkijasta
Tuntuu pahalta se että
kaikki muuttua näin voi
Poissa on nyt pihkan tuoksu
poissa uitto virran juoksu
Nyt vain City Market Centerissä
jukepoksi soi
vanhaan aikaan
vanhaan aikaan
Mitä reilu jätkä silloin aikaan saikaan
Silloin vielä metsät eli
miesten kesken reilu peli
Oli silloin kauan sitten
vanhaan aikaan
Vanhaan aikaan
vanhaan aikaan
Mitä reilu jätkä silloin aikaan saikaan
Silloin vielä metsät eli
miesten kesken reilu peli
oli silloin kauan sitten
vanhaan aikaan