Nään vanhan Tornaattorin
yhä vielä mielessäin
kun sillä silloin matkaan lähdit
lapsuusystäväin
Niin jäi koulu kesken sulla
Piti mun myös mukaan tulla
mut vanhempien käskystä
mä kotirantaan jäin
Sun lähtöäsi seurasin
mä päässä laiturin
Me viisitoistavuotiaita
oltiin kumpikin
Sinä pidit oman pääsi
säädit itse elämääsi
Koit nuorena sen kaiken
mistä turhaan uneksin
Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini vanha merimies
Lapsuustoverini vanha merimies
Sä Tornaattorin matkassa näit
Rion kuumat yöt
ja tutkit tarkkaan kauniit
Honolulun kaislavyöt
Minä jatkoin lyseossa
sitten kunnanvirastossa
Ei kutsumuksen mukaan
satu jokaiselle työ
Ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
Mä kapakassa istuin
lasin pohjaa tuijotin
Miksen lähtenyt sun mukaan
Mua ymmärrä ei kukaan
Mä elämältä olin
odottanut muutakin // // // Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää
Lapsuustoverini vanha merimies
Lapsuustoverini vanha merimies
Sain kuulla että Tornaator
jo romutettu on
Mä itse tunsin kokeneeni
saman kohtalon
Eipä ollut virkaa enää
tumma puna peitti nenää
ja rannalla mä yksin istuin
nousuun auringon
Kun lähelleni näin
mä naurulokin kaartavan
Niin tiesin että jotakin
nyt vihdoin oivallan
Siinä sielu on sen miehen
jonka työt jää puolitiehen
ja joka kaiken rakentaa
vain varaan unelman
Mut albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Kerran lailla sen saan vapaana myös kiitää
jos teen työni kuten vanha merimies