On suuri sun rantas autius
sitä sentään ikävöin
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin
Joku yksinäinen eksynyt
joka vilua vaikeroi
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa löytää voi
Sun harmajata aaltoas
olen katsonut kyynelein
ens' surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein
On syvään sun kuvasi
painunut ja sitä ikävöin
olen villisorsaa kuunnellut
ma siellä monin öin