MÄ TÄSSÄ KERRAN ULLAKOLLE
YKSIN KAPUSIN
JA SATTUMALTA VANHAN KAAPIN
SIELLÄ AUKAISIN
MÄ SITÄ PENGOIN
MITÄ LIENEN OIKEIN ETSINYT
NIIN LÖYSIN VANHAN OLKIHATUN
SIITÄ KERRON NYT
SEN PÖLYSTÄ KUN PUHDISTIN
JA SITÄ KÄÄNTELIN
JA ULLAKOLLE VANHAN ARKUN
PÄÄLLE ISTAHDIN
EN AIKAA TIEDÄ MITEN KAUAN
SIINÄ VIIVÄHDIN
KUN ISOISÄN TARINAA
MÄ HILJAA MUISTELIN
OL´ KERRAN PIENI HATTUKAUPPA
SIVUKADULLA
NIIN PIENTÄ KAUPPAA NYKYÄÄN
ET LÖYDÄ TODELLA
JA SIIHEN PUOTIIN ISOISÄ
KERRAN PIIPAHTI
HÄN KAUAN ETSI
OLKIHATUN VIIMEIN VALITSI
VAAN VALINTA SE TUSKIN SIINÄ
AIKAA VIENYT OIS
KAS SYY ON TOINEN
HENNONNUT EI MILLÄÄN MENNÄ POIS
KUN KERRAN KATSOI MYYJÄTTÄREN
SILMIIN SINISIIN
NIIN KAIKKI HATUT OSTANUT
HÄN KOHTA OLIS NIIN
NIIN KULUI AIKAA SINISILMÄIN
VUOKSI TOSIAAN
NYT ROMANSSI NIIN KAUNIS
KOHTA PUHKES KUKKIMAAN
JA JOKA PÄIVÄ ILTAISIN
KUN KELLO TULI KUUS
NÄHTIIN ERÄS HERRASMIES
JA OLKIHATTU UUS
ODOTTAVAN SULKEMISTA
PIENEN MYYMÄLÄN
JA KAHDEN NUOREN KULKEVAN
LUO PUISTON HÄMÄRÄN
EI KAUNIIMMIN TÄÄ SATU PIENI
PÄÄTTYÄ NYT VOI
KUN KERA SYKSYN LEHTIEN
HÄÄKELLOT HEILLE SOI
NÄIN KUVAT KULKI MUISTOISSANI
HÄMYS ULLAKON
JA MIETIN KUINKA KAUNIS
SENTÄÄN IHMISELO ON
VAAN MITEN VÄHÄN JÄÄKÄÄN
MEISTÄ MUISTOKS TULEVAIN
KUIN ISOISÄN TARINASTA
OLKIHATTU VAIN
VAAN EHKÄ AJAN TOMUN ALTA
JOSKUS KUITENKIN
JOKU PIENEN MUISTON LÖYTÄÄ
NIIN KUIN MINÄKIN
NÄIN ISOISÄN OLKIHATTU
SAI MUN LAULAMAAN
JA VANHAN KAAPIN KÄTKÖIHIN
SEN LAITOIN UUDESTAAN