On keskellä meren selkää
luoto armoilla aallokon
Sinne lintukin pesiä pelkää
Tyrsky lyö yli kallion
Miten sattuikaan
sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu
Paikkaan sellaiseen
johon kyennyt ei
elollinen mikään muu
Vaan jostakin tuuli tuonut
saarnen siemenen sinne on
Miksi luonto lie oikkunsa luonut
päälle laakean kallion
Se on kasvumaa
johon istuttaa
ihminen ei mitään vois
Kukaan siksi ei arvaa
kitkemäänkään
mennä sieltä mitään pois
Kun siemenen tuuli kantoi
otti pienen mut vahvimman
Kasvupaikan tuon karuimman antoi
koska puun uskoi juurtuvan
Luojan tehtävää
täyttää tärkeimpää
yksinäinen saarnipuu
Oottaa hetkeä jolloin
rantalehdot
kuolemasta havahtuu
Kunhan luodon luo
tuuli tiedon tuo
täyttymys tää tapahtuu
Silloin matkaan sen antaa
siemenen tuo
yksinäinen saarnipuu