Vie sävel muiston
niittyjen luo
Niin palaa mieleen
taas onnen aika tuo
Taas puron muistan
ja loisteen auringon
Taas niitty vihrein
mun mielessäni on
Vei sinun luokses
tie niin huoleton
Pois on jo niityn
vihreys kai
Ei puro virtaa
pois päivänvalon sai
En enää koskaan
kai löytää häntä voi
ken mulle kerran
niin suuren ilon toi
Yö niityt vihreimmät
mustiksi loi
On sadepilvet yllä niittyjen
Ystävääni mistään
kai löydä minä en
Yön usvaan pois
jo kaikki häviää
Sydämeni lämmön
talvi hyydyttää
Jos on sydän lämmin
rinnassa sun
niin ehkä kertoo
se toiveistani mun
Jos vielä muistaa voit niityn entisen
niin saavut jälleen
niin uni suloinen
Taas kanssasi alkaa
mä saan rakkauden