Mistä ystävyys alkunsa saa,
sitä hämmästelen.
Kohta vain huomaan,
samoille jutuille naureskelen.
Ei mulla koskaan siskoa
ollut mut sinusta vain,
mä parhaan sielunsiskoni sain.
Sielun, sielun,
sielunsiskon ikävää.
Sielun, sielun,
sielunsiskon ikävää.
Sielun, sielun…
sielunsiskon ikävää.
Sielunsiskon jälki
sydämeen jää.
Kun aikuisena
löytää harvinaisen,
tuon sielunsiskon
aivan rehellisen.
Niin siinä silloin
ystävyys punnitaan,
kun toiselle itsensä
avataan.
Sielun, sielun,
sielunsiskon ikävää.
Sielun, sielun,
sielunsiskon ikävää.
Sielun, sielun…
sielunsiskon ikävää.
Sielunsiskon jälki
sydämeen jää.
Ystävyys kantaa…
läpi ajan vaikean.
Surut ja riemut…
nekin yhteisiä on.
Ystävyys kantaa…
meille voimaa antaen.
Surut ja riemut…
kaikki yhteisiä on.
Vaik´ eilenhän
me vielä viestiteltiin
ja lupasit silloin
periksi anna et.
-Tää ei voi olla totta!
hoin mä vain,
kun tänään kauhean
uutisen sain.
Sielun, sielun,
sielunsiskon ikävää.
Sielun, sielun,
sielunsiskon ikävää.
Sielun, sielun…
sielunsiskon ikävää.
Sielunsiskon jälki
sydämeen jää.
Sielun, sielun,
sielunsiskon ikävää.
Sielun, sielun,
sielunsiskon ikävää.
Sielun, sielun…
sielun muistot tänne jää.
Tuskan rinnalle nousee…
kiitollisuus!