Puisto sumuinen
mä polkuja sen
yksin suunnatta
harhailin
Rakkauden
sen muistoja vain
kun varjoihin yön
mä haudata sain
Tunsin syksyisen
yön viileyden
Puiston penkille
istahdin
Varjossa vain
mä hahmosi näin
Pois lähtenyt en
vaan istumaan jäin
Tie rakkauden
on ihmeellinen
Tuntematon yön
tunteina rakkain on
Kun jo pelkästä
katseesta nähdä saa
vain sympatiaa
Tie rakkauden
on ihmeellinen
Kaipuusi näin
ja seuraasi
aamuun jäin
Ja vapaana
muistoista kerrankin
rakastin
Kaiken ymmärsin
mä sanoittakin
Tahtoi kumpikin
unohtaa
Kaivannut en
kuin lämpöä vain
ja vähästäkin
niin paljon mä sain
Kanssas luonnostaan
jäin kuuntelemaan
tuulen hiljaista
laulelmaa
Nojata vain sun
olkaasi sain
kun käteeni mun
mä kättäsi hain
Tie rakkauden
on ihmeellinen
Tuntematon yön
tunteina rakkain on
Kun jo pelkästä
katseesta nähdä saa
vain sympatiaa
Tie rakkauden
on ihmeellinen
Kaipuusi näin
ja seuraasi
aamuun jäin
Ja vapaana
muistoista kerrankin
rakastin
Tie rakkauden
on ihmeellinen
Tuntematon yön
tunteina rakkain on
Kun jo pelkästä
katseesta nähdä saa
vain sympatiaa
Tie rakkauden
on ihmeellinen
Kaipuusi näin
ja seuraasi
aamuun jäin
Ja vapaana
muistoista kerrankin
rakastin