Mitä siitä jos
nuorna ma murrunkin
Tai taitun ma talvisäihin
Moni murtunut
onpi jo ennemmin
ja jäätynyt elämän jäihin
Kuka vanhana
vaappua tahtoiskaan
Ikinuori on nuoruus
laulujen vaan
Ja kerkät lemmen
ja keväimen
Ilot sammuvi ihmisten
Mitä siitä jos
en minä sammukaan
kuin rauhainen
riutuva liesi
Jos sammun kuin
sammuvat tähdet vaan
ja vaipuvi merillä miesi
Kas laulaja
tähtiä laulelee
Hän meriä suuria seilailee
ja hukkuvi hyrskyhyn
ennen kuin
käy purjehin reivatuin
Mitä siitä jos
en minä saanutkaan
mitä toivoin ma elämältä
Kun sain minä
toivehet suuret vaan
ja kaihojen kantelon hältä
Ja vaikka ma laps
olen pieni vain
niin jumalten riemut
ma juoda sain
Ja juoda ne
täysin siemauksin
Niin riemut kuin murheetkin
Ja vaikka ma laps
olen syksyn vaan
ja istuja pitkän illan
Sain soittaa ma
kielillä kukkivan maan
ja hieprukan hivuksilla
Niin mustat
niin mustat ne olivat
ja suurina
surut ne tulivat
Mut kaikuos riemu
nyt kantelen
vielä kertani viimeisen
Kun muistelen
kuinka ma kerjännyt
olen koirana lempeä täällä
Miten rikasten
portailla pyydellyt
olen tuiskulla tuulissäällä
Vain lämpöä hiukkasen
hiukkasen vain
ja kun minä muistelen
mitä ma sain
Ja mitä ma nielin ja vaikenin
Ja mitä ma ajattelin
Miten oon minä
kulkenut uskonut
et eivät ne unhoitukaan
Ja sentään ne oon
minä unhoittanut
kuin unhoittaa voi kukaan
Ja sentään se nousi
min kohtalot kaas
Ja sentään ma
seppona seison taas
Taas taivahan kansia
taon ja lyön
Oi onnea tähtisen yön
Aa aa mm