Yön kylmä tuuli
ruutuun kolkuttaa
Yön tumma silmä
katsoo ikkunasta
Vaan tuvassa on
tyyntä valoisaa
ei mikään häiri
juhlatunnelmaa
mi nostaa maasta
vanhusta ja lasta
On unhottunut
raadanta ja työ
On unhottunut
kaikki murhe mainen
Niin riemullisna
joka sydän lyö
On suuri
ihmeellinen jouluyö
ja on kuin kuuluis
kuiske taivahainen
Kas Betlehemin
kirkas tähtönen
luo orren alle
ikiloistettansa
Nyt käydään kera
öisten paimenten
sen vastasyntynehen
seimellen
Hän tarjoo taivaisia
lahjojansa
Oi onnellinen
koti jossa näin
se joulun lapsi
otetahan vastaan
Hän johtaa läpi
öisten pimeäin
Hän pyyhkii
kyyneleitä kärsiväin
ja suopi
siunaustaan
taivahastaan